49 - 69 km

Sunnuntai, 25. päivä tammikuuta. Sää ilmastonmuutoksen mukainen: pilvistä, vesisadetta, lämpötila liki nollassa.

Pakko lähteä lenkille. Muuten läski ei lähde vaan kerääntyy. Ja mieli mustuu.

Ulos siis ja lenkille. Eipä ollut kovin hyvä idea. Pyöräteillä oli viisi senttiä puolijäistä sohjoa, tuuli puhalsi pitkillä suorilla vastaan, ylämäkikin ilmestyi tielle. Paikoissa, joissa kesällä ajan yleensä vaihteella viisi piti nyt pudottaa kakkoselle. Silti matka meinasin tyssätä.

Sanotaan että vastoinkäymiset kasvattavat luonnetta. Enpä ole niinkään varma. Tai sitten luonteeni on jo kypsä. Kypsähtänyt olen kyllä talvipyöräilyyn.

Surkeata ruikutusta. Ei kun lenkille taas huomenna. Kyllä pääni tästä kovenee.

Yhteensä 260 minuuttia eli 4 tuntia 20 minuuttia.

24-49 km

Töihin Sörnäisiin ei viitsi kävellä vaikka yöllä on satanut lunta ja kadut ovat muhkuraisia. Onneksi bussireitit on ehditty kunnostaa ennen kello 9 aamulla. 

Päivällä kävin fillarilla lounaalla Hakaniemen hallissa. Hallin pystybaarin silakkapihvit peittoavat Amican intialaista ruokaa jäljittelevät tekeleet. 

Työmatkoista noin 5 km. 

Illalla lenkille. Perinteinen iltalenkki: Pasila - Kumpula - Vanhakaupunki - Viikintie - bussivarikko - roihupelto - herttoniemi - sörnäinen - koti. Tekee 20 km. Kesti 70 minuuttia. Kunto on huono, verenmaku pursuaa suuhun loivissakin mäissä. Vai johtuukohan se vain nastarenkaista ja lumesta?

Kuntopyöräily ei ole hauskaa tähän aikaan vuodesta iltaisin. Hullun hommaa. 

Sää: 0C, lunta, loskaa, aika tyyntä

Minuutteja yhteensä: 180 eli 3 tuntia. 

Tästä se lähteenee. Periksi ei anneta. 

19-24 km

Onpas kivaa käydä fillarilla töissä kahden kilometrin päässä kotoa. Aikaa ei kulu matkoihin juuri nimeksikään. Ei tule hiki lain. Kun vielä työpaikalta on 5 minuutin matka Hakaniemen halliin ja sen mainioihin ruokapaikkoihin (Soppakeittiö, Pysty), niin ei tartte Amica sapuskoja sietää.

Aioin lenkille illalla. Aikomukseksi jäi, sillä fillari hajosi. Liikkeelle lähtiessäni polkimet pyörivät tyhjää. Ensin puoli kierrosta, tänään jo välillä kaksi. Ei semmoisella uskalla ajella - jää vielä auton alle jossain risteyksessä kun ei pääse alta pois. 

Fillari on nyt huollossa Helsinginkadun pyöräliikkeessä (ei Pyörätukussa), koska Porvoonkadun ukon fillariliike on suljettu, ilmeisesti putkiremontin vuoksi. 

Huomenna sitten lenkille. Tänään leffaan.

0 - 19 km

Vuosi vaihtui matkoilla. Tänään ensimmäinen työpäivä ja työt Otaniemessä. Sinne on kotona noin 9.5 km, kun ei ihan suoraan aja. Miten sitä ihan suoraan voisikaan ajaa. Ainahan sitä tulee hieman vaihdeltua reittejä. 

Työmatka on kuitenkin seuraava: Alppila - Töölöntulli - Ramsaynranta - Otaniemi. Ensimmäiset pari kilometriä on hyvää pyörätietä. Rokkimäkin kohdalla (Ristolankadulla?) pyörätie menee sinne minne minä en ja joudun jatkamaan Mannerheimintietä pitkin. Sehän ei autoilijoita miellytä - heidän reviiään ei saa loukata. Jos loukkaa eli ajaa liikennesääntöjen mukaan käy kuten aamulla. Rääpäleen kokoinen ukko tööttää ja kiilaa. Ajan ukon kiinni seuraavissa valoissa. Koputan ikkunaan ja kysyn miksi suotta (ja liikennesääntöjen vastaisesti tööttäilee ja kiilailee). Ukko sanoo, että minun pitää ajaa jalkakäytävällä! 

Semmoisia ukonrääpäleitä. Olisi ollut isompi niin olisin ärähtänyt! Nyt säälitti.

Loppumatka töihin päin meni kommelluksitta. Oli pimeää, maa sula, joka paikassa hiekkaa. Vastatuuli. Huono kunto. Verenmaku nousi suuhun. Hengitys vinkui. Ja silti nuoremmat ja hoikemmat ohittivat ylämäessä.

Takaisin kotiin olikin sitten myötätuulta 14m/s. Se auttoi. Enää eivät nuoremmat ohitelleet. Ehkei nuorempia sattunut olemaan ajamassa samaan suuntaan?

Saisi tulla talvi. 

Sää: +2C

Km: 19

Min: 70

Mitäs tämä?

Fillarointi on kivaa. Ajaessa näkee kaikenlaista: äkäisiä autoilijoita, lintuja, koiria ja niiden kusettajia, muita kusettajia ja kuseskelijoita (ainakin Sörnäisissä), vuodenajat ja niiden vaihtumisen, rakennustyömaat ja kaupunkien muuttumisen, maaseudun muuttumisen konevajaksi ja autiomaaksi, hajanaistuvat lähiöt, parkkipaikat ja jättömaat. 

Niistä ja kaikesta muusta kertoo tämä blogi. Samalla seuraamme 6001 km matkatavoitteen vähittäistä täyttymistä. Eihän tuo 6001 km paljon ole, mutta kun nyt näyttää työpaikka muuttavan kodin likelle, niin jää työmatkafillarointi väliin.